Taivaita, aamuja ja mustikoita. Minä, joka en edes pidä mustikoista, kävin poimimassa niitä. Mustikoita löytyi seuraavana aamuna puurostani ja tekemästämme kakusta. Kakusta? sinä kysyt itseltäsi. Kyllä, vohvelikakku.
Taivaat ovat olleet kuvauksellisia, oikeastaan taivas. Yksi ja sama, joka kuvassa kuitenkin erilainen. Valkoista maalia siellä täällä heitettynä siniselle kankaalle. Teos kuitenkin muuttuu, maalari ei tunnu olevan koskaan tyytyväinen.
Voisin elää pelkkiä aamuja. Aamulla on aina tekemistä. Avoimesta ikkunasta voi katsella pilven muuttavan muotoaan. Aamu on paras aika vuorokaudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti