// n u o r e n a //

elämä on niin pirun kallista. 

niin

pirun

kallista.

mistä meidän ei tarvitse muka maksaa?

menet tapaamaan jotain toiseen kaupunkiin, maksat matkasta. 

siellä syöt. ja pitäähän sieltä poiskin päästä.

maksamme niistä muistoista joita menimme sinne hakemaan.

miksi se maksaa niin paljon? tarvisiko sen maksaa niin paljon?

maksaako se paljon vain minun mielestäni?

mitä jos haluat mennä maailmalle? se maksaa enemmän kuin synti.

haluat nähdä ihmisiä. kulttuureja.

maksat. rahaa. 

mistä sitä saisi tarpeeksi?

no työtä tekemällä, paitsi täällä tietenkin.

miksi näin vaikeaa.

vai onko edelleenkin vaikeaa vain minun mielestäni?

murehdinko rahasta

aivan

liian

nuorena?

// v i h k o //

Kaipaan, niin teen. Paljon kaipaan. Liikaakin aika ajoin. Haaveilen, teen myös niin. Välillä jopa enemmän, kuin kaipaan. Kuka sitä kuitenkaan on sanomaan, kumpi on parempi.

// v o i e i //

EN VAIN TIEDÄ.

VOI EI.

PITÄISIKÖ TIETÄÄ?

Minä vain, vain minä. 

Minä juuri, juuri minä.

En tiedä, ihan sama. Kaikki käy.

Kyllä kiitos, kiitos kyllä. Ei kiitos, kiitos ei.

Ehkä ei olisi pitänyt, nyt jo kaduttaa.

Tee mitä haluat, tee nyt vain. Tee se.

VOI EI.

// o n t t o //

tunnet olosi ontoksi. ontoksi ja oudoksi, jotain vanhaa, jotain uutta. uskottelet, ettei se ole mitään. epäilyksesi kuitenkin pyrkivät pintaan. koitat olla huomaamatta mitään. koitat eristää itsesi niistä ajatuksista. ajatuksesi eivät kuitenkaan tiedosta yristystäsi. yrität silti. ajatuksesi eivät ole vielä päässeet valtaan. taistelu jatkuu. palaat taakse päästäksesi eteenpäin. tiedät, ettei se onnistu niin. näin voimasi loppuvat, tiedät sen. se tuntuu hyvältä. et voi vastustaa. haluat vastustaa. haluat löytää tukea. henkistä, fyysistä. mitä vain saat.

// a i k a j ä r j e s t y s //

Aikainen aamulenkki, jota seurasi hikinen lihaskunto. Mitä sitä muutakaan olisi voinut tehdä, kun ei vielä ollut saanut korttia liikuntakeskukseen täälä, kun palasin mökiltä. Aamuja olen jo ylistänyt, mutta niistä en vain voi saada tarpeekseni. Aamulla on helppoa olla onnellinen, elämään tyytyväinen.

Laivaretki vei kokonaisen päivän ja mukaan tarttui yllätys Vansit. Mitä sitä muutakaan olisi voinut tehdä kun maksoi kaksikymmentäviisi euroa ja oli vielä hienot? Ikkuinoista näkyi kuvia kauniista, miltei taianomaisista maisemista, ja maistoin ensimmäistä drinkkiäni. Tosin minun drinkkini oli alkoholiton, mites muutenkaan näin alaikäisenä. Seisovanpöydän aamiaisen jälkeen nälkä ei tuntunut tekevän tuloaan, ja kuuden jälkeen mahtui vain puolikas salaatti. Maistui ihan hyvälle, ja näytti kaksi kertaa paremmalle. Matkalla laivalta autolle näkyi erityisen hieno joutsen vanhan rakennuksen seinästä. Niin kaunis, että oli pakko pysähtyä ottamaan kuva, ikuistamaan hetki.

// 7 : 4 1 a m //

 

Taivaita, aamuja ja mustikoita. Minä, joka en edes pidä mustikoista, kävin poimimassa niitä. Mustikoita löytyi seuraavana aamuna puurostani ja tekemästämme kakusta. Kakusta? sinä kysyt itseltäsi. Kyllä, vohvelikakku. 

Taivaat ovat olleet kuvauksellisia, oikeastaan taivas. Yksi ja sama, joka kuvassa kuitenkin erilainen. Valkoista maalia siellä täällä heitettynä siniselle kankaalle. Teos kuitenkin muuttuu, maalari ei tunnu olevan koskaan tyytyväinen.

Voisin elää pelkkiä aamuja. Aamulla on aina tekemistä. Avoimesta ikkunasta voi katsella pilven muuttavan muotoaan. Aamu on paras aika vuorokaudesta. 

// k o l m e //

Tunnen olevani oma itseni, tunnen olevani hetkessä. Tarve tehdä ja luoda kasvaa sisässä, samalla kuitenkin päätä jomottaa kuin liian pitkän illan jälkeen. Halua, tarvetta ja tunteita.

Kaikkeen on tullut enemmän varmuutta, suurin piirtein kaikkeen. Olen kiitollinen korjatusta unirytmistä, väsymys iskee yhdeksältä, ja ennen kahdeksaa tarkistaa voiko jo nousta. Kyllästyminen on väistämätöntä, ja tarkentaakseni, muiden kyllästyminen. Kyllästymistä, kiitollisuutta ja varmuutta. 

Kokemuksilta ei ole voinut välttyä, kokemuksia on enneminkin hakenut. Uusia tottumuksia ja tapoja on kertynyt, olen keräillyt niitä kuin hevoskortteja alle kymmen vuotiaana. Kaipuu kotiin nousee  pinnalle, mutta kotona löytäisin itseni kaipaamasta takaisin. Kaipuuta, tapoja ja kokemuksia.

// m a n g o a k o //

Mitä, eikö pelkät ruokakuvat miellytä? No näin jälkeen päin itseänikään ei ehkä niin nuo kuvat miellytä. Ei sillä, että olisivat huonoja kuvia, mutta tekee niin mieli takaisin. 

Oli meinaan hyvää, ainakin subwayn salaatti, jota voisin melkein kehua subwayn patonkia paremmaksi. Softis ostettiin jazzkadulta, ja sen meille myi kiukkuinen myyjä kehnosta vohvelista. Hitaana jäätelön syöjänä sain jäätelöä käsillenikin, pohja petti. 

Hieno päivä kokonaisuudessaan kuitenkin oli, saatiin nauttia jopa yhdestä harvinaisuudesta, lämmöstä. Huono kesä ollut säiden puolesta, paljon tuulia ja sateita.

Pian on mökkiloma minulta ohi, pitäisi visitoida vielä Raisiossa ja Porissa. Saatan jopa joutua junalla matkaamaan. Hurjaa toimintaa siis vielä luvassa tänä kesänä.