// l a s i p u l l o //
Pelottaako teitä koskaan, että tulevaisuuden suunnitelmat olisi asteen liian suuria? Tai ehkä muutaman kymmenen astetta liian suuria. Itse siis haluaisin elokuva-alalle, mutta tuntuu siltä, että koitan kävellä koon 42 korkokengillä. Niin eli siis liian suurilla. Haluaisin myös joskus tulevaisuuden sumussa kirjoittaa kirjan jostakin, mutta sekin on nyt vain näitä. Elokuva-alalla haluaisin olla joko elokuvaaja tai ohjaaja. Ne on ainakin ne mitkä nyt kiinostaa, mutta tutkiessani näitä erilaisia elokuva-ammatteja opo töihini saatan löytää vielä jonkun kiinostavan.
Yksi pienoinen juttu näissä ammateissa vaan on, palkkaus on aika kehno. Suomessa ei varmaankaan kovin helpolla saisi töitä. Onneksi yhtenä toiveena tulevaisuudelle on asua ulkomailla, joten jos sieltä merien takaa löytyisi vähän enemmän niitä jotka palkkaisivat. Tosiaan en ainakaan tunne tarvetta mitenkään miljoonapalkalle, kun vaan selviän jotenkin. Yhtenä toiveena olisikin asua jossain suloisessa kerrostaloasunnossa, joka olisi vähän sellainen, noh minunlainen.
Mikä teitä odottaa tulevaisuuden sumussa? Pelottaako teitä, että laiva keinuu matkalla, ettei kompassi toimi, tai mahdollisesti karille ajaminen?
// s a d e k u u r o j a //
Koulussa ruotsin tunnilla satuin kuulemaan mielenkiintoisen keskustelun. Yksi näistä kolmesta sankarista oli hävittänyt puhelimensa ja tuskaili siinä sitä, että saa uuden vasta kolmen viikon päästä. Keskustelu pyöri siinä, en tarkasti nyt muista mitä kaikkea nokkelaa sieltä tuli, mutta tosiaan yksi asia jäi mieleen. Kun tämän puhelimen hukanneen kaveri sanoi: Pitäsit nyt edes kuorta kädessä niin näyttäs, että sulla olis puhelin.
Tämä keskustelu kyllä oli minusta ehkä hieman liian huvittava, mutta ei voi mitään. Opittiin nyt ainakin, että puhelimen hukatessasi osaat kuoren ottaa mukaan julkisille paikoille, niin näyttäisi siltä, että omistat puhelimen.
// k o k o n a p p i //
Kolme päivää, kymmenestä neljään, 18 tuntia vietettyäni Dressmannilla tuntuu hassulta näin jälkeen päin. Olen väsyneempi kuin koskaan, sinänsä tuntuu ihan hyvältä ajatus koulusta tällä hetkellä. Viimeiset pari koetta ja ryhmätyö, jota ei saatu tunneilla tehdä, odottavan lupaansa hyökyä päälleni. Pian, muutaman hassun viikon päästä, kahdekas luokka on ohi ja seuraava puskee päälle. Kahdeksan vuotta, kohta olen käynyt koulua kahdeksan vuotta, yli puolet elämästäni.
Kesäloma odottaa nurkan takana, ja lomalle on kertynyt laittoman paljon suunnitelmia. Kesällä saan tuskailla kuinka sovittaa kaikki ne suunnitelmat siihen pieneen aikaan.
Tilaa:
Kommentit (Atom)