Huomisen auringonsäteiden löydettyä silmäni uskoin tähän päivään.
Jokaisella askeleella olin lähempänä, en enää liikkunut paikallani.
Vasen ja oikea eivät tuntuneet enää eroavan idästä ja lännestä.
Eilisen sadekuurot kastelivat kadut seuraavaksi viikoksi,
kuitenkaan vuotta ei tullut ilman kuivuutta.
Eilisestä ja huomisesta sulautunut hetki täyttyi tunteilla ja kipinöillä, toiveilla.



Heh, postasit tän näköjään aikaa sitten ^^' Mutta tykkään! Sun runoilus on aina kivaa luettavaa~
VastaaPoistaVooi kiitos emsu!
Poista