Viikko sitten palasin Espanjan lämmöstä ja tuoksuista. Kaksi viikkoa sitten, kun astuin ulos koneesta, ensimmäinen asia minkä huomasin oli sen maan haju. Seuraava asia oli hiostava kuumuus. Nyt ne ovat asioita, mitä voin vain haikeudella miettiä. Suomen sateeseen ja kylmyyteen on vaikea tottua, vaikka olisikin ollut poissa vain viikon. Espanjan viikko oli yksi parhaimpia kokemuksia, voin sanoa.
Tosiaan olin fifteenillä, joka on kuin ripari, mutta helluntaiseurakunnan. Itse koen fifteenin paljon paremmaksi kuin riparin, mutta jokaisella on mielipiteensä tietysti. Tuolla leirillä Espanjassa oli 38 nuorta, aikuisten/ohjaajien määrää en satu muistamaan. Leirillä opin niin paljon uutta, paljon enemmän mitä olisin ikinä voinut kuvitella. Siellä oli myös yksi parhaita iltoja ikinä, kun tytöt ja pojat jaettiin ryhmiin. Eli oli tyttöjenilta ja poikienilta. Siellä saimme avautua ja olla yhdessä, oppi arvostamaan muita niin paljon enemmän. Avautuessani yhdelle ohjaajista minäkin pillitin siellä kuin pieni lapsi, jolta olisi juuri viety jotain erittäin tärkeää. No mutta, opin paljon ja se oli elämäni hienoimpia kokemuksia, hienoin tähän mennessä.
Koitan kovasti nyt muistaa näitä opetuksia elämässä, kova on yritys olla parempi ihminen. Koitan jatkaa eteenpäin vanhoilta murheilta, koitan olla sellainen ihminen kuin oikeasti olen.